Koronan vaikutukset globaaliin maailmanvaltaan

Kun edellisen kerran kirjoitin blogin (14.3.), kysyin siinä mitä hyötyä Koronasta on? Suurimmaksi osaksi sain kirjoituksesta myönteistä palautetta. Joitakin kirjoitus kuitenkin loukkasi. Se saatettiin ymmärtää tunteettomana, moraalisesti arvelluttavana kirjoituksena, jossa asettuisin ikään kuin koronan puolelle ihmiskuntaa vastaan. Siitähän ei kuitenkaan ollut kyse. Koitin ainoastaan katsoa hieman tulevaisuuteen ja pohtia, josko tällä kriisillä olisi myös joitakin myönteisiä vaikutuksia meidän yhteiskuntaamme.

Näinhän on käynyt kautta historian. Kriisien seurauksena syntyy jotakin uutta. Kun maailmaa ravisteli 1300-luvulla rutto, oli se uuden kehittyneemmän aikakauden alku. Kun viime vuosisadalla käytiin kaksi maailmansotaa syntyi niiden seurauksena YK, Maailman pankki, ja Kansainvälinen valuuttarahasto, joilla pyrittiin tukemaan kaikkein köyhimpiä maita. Koronakriisinkään seurauksena maailma ei tule olemaan enää entisensä. Se muuttuu, mutta mihin suuntaan? Siitä on kysymys.

Myöhemmin asetin saman kysymyksen Facebook-sivuilleni ja yllätyksekseni sain yli sata vastausta. Toinen toistaan erilaisempia näkökulmia siihen voiko koronasta seurata mitään hyvää. Suurin osa vastaajista kiinnitti huomiota yksityiseen elämäänsä: kuinka se on karanteenin vuoksi erilaista, ei ole niin paljon kiireitä kuin ennen, on enemmän aikaa läheisille, arvostaa pieniä itsestään selviä asioita entistä enemmän. Toiset vastaajista kiinnittivät huomiota koko maailman tilanteeseen: ympäristö voi paremmin, ihmiset kuluttavat vähemmän, kulutustottumusten muuttumisen seurauksena maailma voi pelastua pitemmällä tähtäimellä. Joitakin taas ärsytti se, että tässä tilanteessa syyllistettäisiin ihmisiä maapallon saastumisesta niin, että turismi pitäisi lopettaaa, eikä lentokoneilla saisi enää lentää.

Huomaan, että viime aikoina myös media on alkanut kirjoittaa enemmän koronan myönteisistä vaikutuksista yhteiskuntaamme. Kirjoitetaan siitä, että jotkut oppilaat hyötyvät etäopetuksesta, etätyö lisääntyy kriisin jälkeen ja työhuoneet käyvät tarpeettomiksi, globaalinen yhteistyö lisääntyy ja sen avulla yritetään ratkaista koko maapalloa koskettavia ajankohtaisia ongelmia, kuten ympäristön suojelua, väestön kasvua ja hallitsematonta muuttoliikettä.

Jerusalemin yliopiston maailmanhistorian professori Harari on tuonut kirjoituksissaan usein esille globaalin yhteistyön merkityksen ihmiskunnan kohtalon kysymyksissä. Kaikille lienee selvää, että ympäristöongelmia ei ratkota Suomen kaltaisten maiden päästörajoituksilla vaan sopimuksia täytyy tehdä globaalisti. Ilmakehä ei tunne valtioiden välisiä rajoja. Se on kaikille yhteinen.

Korona on samankaltainen ongelma. Se koskettaa meitä kaikkia. Sen ratkaiseminen on koko maailman yhteinen asia, johon tarvitaan globaalia yhteistyötä. Korona on globaalin yhteistyön harjoituskenttä tulevaa varten. Kuinka siinä onnistumme? Syntyykö koronan myötä kenties uusia yhteistyökanavia tulevien ongelmien ratkaisemiseksi. Kriisi sisältää aina muutoksen sekä hyvään että pahaan. Olemme nähneet myös kuinka jotkut ovat häikäilemättömästi yrittäneet hyötyä kriisin seurauksista. Mihin suuntaan valinnat vievät. Sen lähivuodet näyttävät.

Monet scifi-tieteisjännärit maalaavat tulevaisuutta, jossa maailman hallinnan ottavat algoritmit. Pahimmassa uhkakuvassa syntyy diktaattorimainen maailmanvalta, joka hallitsee likvidoimalla toisinajattelijat ja ne jotka eivät hyväksy sen periaatteita. Tämä on uhkakuva, joka voi toteutua, jos kriisin myönteisiä vaikutuksia ei voida hyödyntää. On kuitenkin yksi asia, joka estää tämän kaltaisen uhkakuvan muodostumisen ja jota Hararin kaltaiset ateistit usein arvostelevat, nimittäin uskonnot. Niin kauan kun maailmassa on erilaisia uskontoja globaali maailmanvalta ei ole mahdollista.

Yhtä asiaa olen pohtinut aika paljon. Siitä kirjoitin jo aikaisemmin tässä blogissani. Nimittäin, miksi taloustieteilijät edelleen arvioivat talouden kehitystä BKT:n mukaan? Olisiko syytä koittaa keksiä tässä tilanteessa jo muitakin keinoja ilmaista hyvinvointia? Perinteiset talousmittarit, jotka nojaavat ihmisen kulutukseeen, eivät välttämättä enää päde kriisin jälkeen varsinkaan jos kulutustottumukset muuttuvat pysyvästi.

Kuinka moni tiedemies on ehdottanut jotakin muuta systeemia kuin kapitalistinen markkinatalousmalli, jonka keskeinen idea on siinä, että joka vuosi talous kasvaa. Miksi ei voisi tyytyä siihen mitä on, eikä vain koko ajan lisätä myyntibudjetteja ja taseita niin, että heikommat tippuvat kyydistä. Mihin loputtoman kasvun markkinatalous perustuu? Kilpailuun? Siihen että toinen on toista tehokkaampi ja parempi. Mitä sillä saavutetaan? Ikuisen kasvun utopia, maapallon luonnonvarojen tuhlaus, lukemattomia loppuunpalamisia ja mielenterveydellisiä ongelmia: Huomio kiinnittyy siihen, mikä ei ole ihmiselle kovinkaan kiinnostavaa ja merkittävää, rutiininomaiseen, päivästä toiseen toistuvaan pakonomaiseen työhön. Olisko yksi koronan seuraus se, että löytäisimme merkityksellisen työn sisällön niin että sen kautta emme sahaisi enää oksaa, jolla itse istumme?

2 vastausta artikkeliin “Koronan vaikutukset globaaliin maailmanvaltaan”

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.