Symposium ja urheilijan vaivat

Lupasin viime blogissani kertoa jotain meidän Pajulahden leiristä, joka oli toukokuun alussa. Mukana oli yhdeksän seiväshyppääjää -70 ja 80 luvulta, ikähaarukka 61 – 75 v, monia arvokisakävijöitä ja mitalisteja. Kutsumme leiriämme symposiumiksi. Sillä tarkoitettiin Antiikin Kreikassa pitoja, joissa vapaat miehet kokoontuivat keskustelemaan filosofisista aiheista. Meistä harva on enää vapaa mies, mutta keskustelun aiheet vaihtelevat syvällisistä ajankohtaisista teemoista aina seiväshyppyyn, joka on meidän yleisin aihe. Siitä emme väsy juttelemaan. Sen tekniikasta kun riittää puhuttavaa loputtomasti.

Huomasin, että tällä kertaa puheenaiheet eivät liikkuneet pelkästään lajin harrastamisessa, vaan enemmän juteltiin Ukrainan sodasta, Putista ja Koronasta. Muuten kahden päivän leiri sisälsi kaksi hyppyharjoitusta, yhden kuntosali -treenin ja telinevoimistelua.

Ikäväkseni jouduin viimeisenä iltana lähtemään kotiin kun huomasin että minun pitää hakea tietokoneeltani levyn julkaisukonserttiin konserttiin taustamusiikkia. Kun aamulla avasin tietokoneeni tuli sähköpostiin ilmoitus, että levy on jo Amazonissa kuunneltavissa. Sen lisäksi sitä voi kuunnella yli kahdeltakymmeneltä eri suoratoistopalvelulta. Muistapa käydä kuuntelemassa.

Teron Omistettu -levyn kansi. Albumi sisältää 11 laulua joista jokainen omistettu jollekin. Levy julkistetaan Äitienpäiväkonsertissa Akaan kirkossa 8.5. klo 15.00

Leiristä ja valmistautumisesta MM -kisoihin voisin kertoa sen verran, että edessä ovat ne tyypillisimmät urheilijan ongelmat ennen kisoja, jotka monesti pyörivät terveyden ympärillä ja tässä iässä ne entisestään korostuvat. Vaikka liikunta ja urheilu onkin terveellistä tunnette sanonnan ”Urheilija ei tervettä päivää nää.” Onneksi olen saanut välttyä loukkaantumisilta, mutta vasemman käden olkapää on kipeä ja se asettaa aika paljon rajoituksia varsinkin lajia palvelevien liikkeiden harjoittamiseen, jotka kuitenkin ovat tärkeitä harjoittelussa.

Tiedän tarkalleen missä ja milloin olkapääni alkoi oireilla. Se oli koronasulun jälkeen, kun Kalliomäen Antin kanssa hyppäsimme eläintarhan kentällä. Oli hillittömän kuuma kesäkuun päivä yli 30 astetta lämmintä. Emme olleet koronan vuoksi päässeet hyppäämään pitkään aikaan. Taukoa oli ollut ainakin puoli vuotta ja olin lämpöä hehkuvan ilman innoittamana intoa täynnä. Hyppäsin oikein rintarottingilla parin tunnin ajan. Hypyn aikana ei tuntunut kipua. Se alkoi vaivata vasta myöhemmin.

Pajulahden leirillä vasemmalta oikealle, Antti Kalliomäki, Tapani Haapakoski ja Kimmo Pallonen

Vasenta kättä on vaikea nostaa ylös suoraksi ja sen varassa ei voi riippua tuntematta kipua. Ajattelin ensin, että se on rasitusvamma, mutta viime aikoina olen tullut toisiin päätelmiin. Yleensä rasitusvammat parantuvat lepäämällä, mutta nyt ei näin käynyt. On siis aika selvittää mistä kipu johtuu. Kumma kyllä se ei estä hyppäämistä mutta kipu saattaa tuntua aivan arkisissa tilanteissa vaikkapa siinä kun pukee takkia ylle ja joutuu kääntämään vasemman käden taakse, jotta saa sen takin hihaan sisälle.

Mitä liikunnasta aiheutuneita vaivoja sinulla on ollut ja miten olet niistä selvinnyt? Vammastani huolimatta odotan innolla MM -kisoja. Uskon pystyväni hyppäämään. Suurempi ongelma kuin vasen olkapää on mielestäni paino. Puntari näyttää tällä hetkellä noin 84 kiloa, joka on liikaa. Ainakin 4 kiloa täytyy laskea kisoihin mennessä niin on keveämpi hypätä. Aikaa on vain aika vähän. Tällä hetkellä tasan kaksi kuukautta. Painonhallinta ja oikea ravinto on tärkeä osa kisoihin valmistautumista, mutta ehkäpä siitä myöhemmissä kirjoituksissa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.