Tekoälyn muuttava voima

Luin Yuval Noah Hararin teokset Sapiens -ihmisen lyhyt historia ja Homo Deus. Ne ovat tosi mielenkiintoisia kirjoja, joissa Harari käy läpi ihmisen historian ja jälkimmäisessä kirjassa erityisesti keskittyy käsittelemään tekoälyn mullistavaa voimaa. Hararin mielestä tietokoneen algorytmit tulevat muuttamaan maailman ennen näkemättömällä tavalla

Esimerkiksi tekoäly kykenee korvaamaan lähes kaikki ammatit. Ainoastaan argeologi on työ jota ei voida korvata, eikä sitä kannattaisikaan sen huonon tuottavuuden vuoksi. On tutkittu että esimerkiksi lääkärin diagnoosin tekoäly kykenee tekemään moninkertaisesti nopeammin ja varmemmin kuin ihminen. Kun koneeseen syöttää kaikki potilaan tiedot ja tutkimustulokset kykenee tekoäly sekunnin murto-osissa analysoimaan tuhansia potilaita ja kertomaan jatkotoimenpiteet sekä diagnoosit 90 %:n tarkkuudella. Tähän ei yksikään lääkäri kykene.

Hararin huoli on täysin aiheellinen. Kaksi Oxfordin yliopiston tutkijaa julkaisivat vuonna 2013 raportin ”The future of Employment”, jossa he kartoittivat millä todennäköisyydellä tietokonealgoritmit ottaisivat työpaikkoja haltuunsa seuraavan 20 vuoden aikana. He arvioivat että 47 % Yhdysvaltojen työpaikoista on vaarassa kadota. Uhanalaisimpia ammatteja on  puhelinmyyjät ja vakuutusasiamiehet, jotka menettävät 99 % todennäköisyydellä työpaikkansa algoritmeille vuoteen 2033 mennessä. Sama tapahtuu 98 prosentin todennäköisyydellä erotuomareille, 97 % todennäköisyydellä kassamyyjille, 96 % todennäköisyydellä kokeille. Tarjoilijat: 94 prosenttia. Asianajosihteerit: 94 %. Matkaoppaat 91 %. Leipurit 89 %. Bussinkuljettajat 89 %. Rakennustyöläiset 88 %. Eläinlääkärin avustajat 86 %. Vartijat 84 %. jne.

Mitä tulevaisuudessa ihminen tekee kun tekoäly näyttää vievän kaikki työpaikat? Jotkut ovat arvelleet, että tämä lisää virtuaalimaailman ja huumeiden käyttöä ja toiset luovat vakavia uhkakuvia siitä kuinka tekoäly ottaa ihmiskunnan haltuunsa ja tuhoaa sen. (Nick Bostrom)

Harari suhtautuu toiveikkaasti algorytmien maailmaan. Monet meistä eivät tiedä eivätkä huomaa kuinka meissä epäorgaaninen yhdistyy jo orgaaniseen. Alogitmeistä odotetaan ihmismielen pelastajaa. Ne tuntevat paremmin kuka sinä olet olet ja kertovat heikkoutesi ja vahvuutesi. Algoritmit tekevät vähemmän virheitä kuin sinä ja siksi on järkevää antaa niiden tehdä päätöksiä puolestasi.

Esimerkiksi diabeetikot kantavat jo nyt itsessään sensoreita jotka tarkastavat automaattisesti heidän verensokerinsa useita kertoja päivässä ja hälyttävät jos raja-arvo ylittyy. Vuonna 2014 Yalen yliopiston tutkijat tekivät ensimmäisen onnistuneen kokeen iPhonen kontrolloimalla ”bionisella haimalla”. Potilaan ihon alle asennettiin vatsan seudulle pieni sensori ja pumppu. Se oli yhdistetty pienen pieniin putkiloihin, joissa oli  verensokeritasoa sääteleviä hormoneja. Sensori mittasi tasoa ja välitti datan iPhonelle. Puhelimessa oleva sovellus analysoi tiedot ja antoi tarvittaessa käskyn pumpulle, joka lähetti kudoksiin tietyn määrän joko insuliinia tai glukagonia –  ilman että ihmisen täytyi puuttua asiaan.

Google kehittää lääkejätti Novartiksen kanssa piilolinssiä, joka tarkistaa muutaman sekunnin välein sokeritason kyynelnesteestä. Pixie Scientific myy ”älyvaippoja”, jotka analysoivat vauvan ulosteen ja päättelevät sen perusteella lapsen terveydentilan. Liikuntarannekkeet ovat osa sekä Mikrosoftin että Applen markkinointia. Ne mittaavat sykettä, unen laatua, päivittäin otettujen askelten määrää. Deadline -niminen sovellus menee askeleen pidemmälle ja kertoo montako elinvuotta sinulla on jäljellä jos jatkat nykyiseen malliin. On myös algoritmeja joilla voi paljastaa teeskentelikö seksikumppani orgasmin tai olitko riittävän hyvä rakastelija mittaamalla sykettä, hikoilutasoa, orgasmin kestoa ja kulutettujen kalorien määrää käsivarsinauhan avulla.

Googlen kaltaiset yritykset haluavat mennä vielä pidemmälle. Yhdysvalloissa voi jokainen teettää itsestään genomin sylkäisemällä koeputkeen ja lähettämällä se 23andMe nimisen yrityksen laboratorioon jossa kartoitetaan syljestä DNA ja tulokset lähetetään asiakkaalle internetin kautta luettavaksi. Yrityksen nimessä oleva 23 tulee siitä, että ihmisen genomi muodostuu  23:sta kromosomista. Saat luettelon kaikista mahdollisista terveysriskeistäsi sekä geneettiset taipumuksesi yli 90 ominaisuuden ja vaivan suhteen. Koko homma maksaa vain 99 dollaria. Itsenä tunteminen ei ole olut koskaan näin halpaa ja helppoa.

Kehitys voi johtaa siihen että Googlen kaltainen yritys alkaa hallita ihmisten valintoja ja päätöksiä. Jos se saa pääsyn kaikkiin biometrisiin laitteisiimme, DNA -skannauksiimme ja potilasasiakirjohimme tuloksena on kaiken kattava potilastietojärjestelmä joka paitsi taistelee tautiepidemioita vastaan myös suojelee meitä syövältä, sydänkohtauksilta ja Alzheimerilta, päättelee Harari. Se osaisi valita jopa puolison sinulle itseäsi paremmin.

Harari väittää että jo ehkä vuonna 2050 lääketiede on mennyt niin pitkälle että kaikkien kuolemaan johtaneiden tautien genomit on selvitetty ja ihmisestä tulee lähes kuolematon. Kehitetään pilleri, jonka nielemällä  syöpäsolut poistuu samoin kuin kaikki muutkin kuolemaan johtavat taudit. Sen jälkeen ihminen voisi kuolla enää ainoastaan onnettomuuden seurauksena.

Hararin kirjat ovat mielenkiintoista luettavaa. Hän on maailmanhistorian opettaja Jerusalemin heprealaisessa yliopistossa ja kiistatta tämän hetken luetuin tieteellinen tutkija, jonka mielipiteet aiheuttavat reaktioita puolesta ja vastaan. Yksi asia minua hänessä ärsyttää. Se että hän toisinaan siirtyy teologian alalle jota ei hallitse. Biologisen maailman katsomuksen omaavana kehitysuskovana hän ummistaa silmät Jumalan todellisuudelle pelkillä latteilla toteamuksilla kristinkunnan historiasta jättäen huomioimatta kristittyjen kokemuksen Jumalasta. Tai jos hän sen huomioi niin hän pitää sitäkin pelkkänä algoritminä tai vielä vähemmän, ihmisen mielikuvituksen tuotteena.

Kakkua ja vedonlyöntiä

Edellisestä kirjoituksestani on kulunut lähes viisi kuukautta. On siis aika herätä talviunesta.

Viime syksynä aloitin painonhallinnan.

Silloin vaaka näytti tältä. 81,3 kg

 

 

 

 

Tänään tulos oli tämä. 75,7 kg Paino putosi 5,6 kg.

Tavoitteeni oli 73 kg ja jäin siitä kaksi kiloa. Olen silti tyytyväinen ja jatkan terveellistä ruokavaliotani kunnes tavoite täyttyy. Hyppäsin tänään seivästä ja tein parhaita hyppyjä pitkään aikaan. Siihen vaikutti oleellisesti kevyt painoni. Viikon päästä on kisat ja aion tehdä hyvän tuloksen. Kevyt olo ja hyvä fiilis!

Hyppään viikottain Antti Kalliomäen ja Reima  Oinaanojan kanssa. Kiitos heille! He yllyttivät minut tähän ja saivat palkinnoksi tämän omatekoisen kakun kahvien kera, koska hävisin vedon kahdella kilolla. Kyllä kakku maistui 🙂

Kaiken lisäksi he ehdottivat, että jatketaan vedonlyöntiä. Jos 1.7. painoni ei ole vähintään 71 kg saavat nämä herrasmiehet jälleen kakkua ja kahvia minun laskuuni. Tavoite on jälleen niin kova, että todennäköisesti häviän vedon, mutta ei se minua haittaa. Hyvän asian puolesta kannattaa hävitä, jos pääsee edes puoleen väliin päämäärää. Autuaampi on antaa kuin ottaa ja erilaisten kakkujen tekeminen on sitä paitsi hauskaa varsinkin kun sen tekee rakkaimman kanssa.

Digtalisoituminen ja isot levy-yhtiöt

Julkaisin kaksi viikkoa sitten 17 vuoden tauon jälkeen omaa musiikkia. Tosin toiset artistit ovat ehtineet tässä välillä julkaista minun musiikkiani, mutta omasta soolo -albumistani on vierähtänyt jo niin kauan. Yllätyin siitä miten musiikin digitalisoituminen on muuttanut liiketoimintaa ja eilen havaitsin, että esimerkiksi kaikki radioasemat eivät ole siinä vielä mukana.

Tein mielestäni erinomaisen levyn. Se on jo miksausta vaille valmis mutta julkaisen sen vasta ensi huhtikuussa. Sitä ennen päästän markkinoille kolme singleä musiikkivideoineen. Kaksi viikkoa sitten jaoin hyvinkin laajasti ensimmäisestä sinkusta tiedotteen lehdistölle ja laitoin kattavasti radioille linkin sekä  ”Meet minne meet” sinkkuun että sen musiikkivideoon.

Säv. Tero Kuparinen
San. Jori Nummelin
Tuottaja Mikko Kierikki
Saatavissa kaikissa suurimmissa digitaalisen musiikin jakelupisteissä ja kuultavissa myös radiossa.

Voit uskoa, että ensinnäkin oli aika vaikea valita 11 laulun joukosta kolme sellaista, joista teen singlen. Levylle tulee monta hyvää biisiä, jotka tosin ovat tietyllä tavalla myös erilaisia. Lopulta päädyin valitsemaan sellaiset biisit jotka mielestäni voisivat soida Suomen radioissa. Koska levy käsittelee parisuhdetta ja avioliittoa etenen niin, että ensimmäinen sinkku käsittelee eroa ja siitä syntynyttä kaipausta, toinen viettelystä ja hyviä tekoja ja kolmas korostaa meidän ainutlaatuisuuden, sitoutumisen ja periksi antamattomuuden merkitystä, siinä mennään jo naimisiin.

Kun tekee musiikkia saa tuntea isojen levy-yhtiöiden ylivallan, joka muistuttaa jo monopolia. Suomessa on enää kolme isoa monikansallista levy-yhtiötä, jotka hallitsevat radioiden soittolistoja. En ole kuitenkaan menettänyt toivoa siitä että minunkin biisini soivat, niin kuin ne soivat 17 vuotta sitten. Pääasia on että ne pärjäävät täysin vertailussa monikansallisten yhtiöiden tuotteille.

Vielä en ole kuullut että ” Meet minne meet ” sinkkuni soisi radiossa. Niinpä otin eilen käteeni puhelimen ja soitin  muutamaan radioon. En saanut heistä kuin yhden kiinni ja kun kysyin oliko sähköpostilinkkini tullut perille ja oliko se jo kuunneltu. Sain yllättävän vastauksen. ” Meillä ei ole vielä siirrytty digiaikaan joten emme ole voineet soittaa sinkkuasi. Voisitteko lähettää fyysisen levyn, niin kyllä me soitetaan”

Olen oppipoika. Suoritan parhaillaan musiikin digitalisoitumisen peruskurssia ja olen jäädä luokalleni, sillä niin kovin moni asia on muuttunut 17 vuoden aikana. Oman työni ohella ei jää aikaa yhteystietojen päivittämiseen, saatikka massiiviseen promootioon, jota isot levy-yhtiöt käyttävät. Niinpä täytyy tyytyä heitä pienempää volyymiin. Ainutlaatuisen hyvä levy antaa suurimman palkinnon, tunteen siitä että  antoi parasta maailmalle.

Miten ihmeet syntyvät?

Tapasin rouvan joka tuli hädissään luokseni. Hän kertoi pienestä lapsesta joka oli viety keskussairaalaan kovassa kuumeessa. Voisitteko rukoilla hänen puolestaan seuraavassa messussa. Hänen vanhempansa eivät tiedä mikä hänellä on ja he ovat hyvin huolissaan. Muistaisitteko rukoilla, että lapsi paranisi?

Tälläisiä pyyntöjä tulee meille papeille joskus viikoittain ja jumalanpalveluksen esirukoksessa niiden puolesta rukoillaan. Nyt tein poikkeuksen. Kysyin rouvalta, että voidaanko rukoilla lapsen puolesta heti. Hän nyökkäsi hyväksyvästi ja niin me rukoilimme.

Kiitimme Jumalaa siitä, että Hänelle kaikki on mahdollista.  Hänellä on kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Pyysimme Isältä Jeesuksen nimessä että paranna lapsi. Kosketa häntä. Lyhyen rukouksen jälkeen näin rouvan kasvoilla helpottuneen iloisen hymyn ja hän lähti matkoihinsa kiitollisena.

Kohtasin rouvan seuraavana päivänä. Nähtyään minut hän tuli luokseni. Tarttui kaksin käsin käsiini. Katsoi suoraan silmiini ja sanoi: Tiedätkö Tero? Se lapsi parani. Hänellä ei ole enää kuumetta!

Viimeksi kirjoitin, että laulujen syntyminen on mysteeri. Samoin on ihmeiden laita. Ne ovat olemassa ja odottavat poimijaansa. Luoja, todellisuuksien todellisuus, kaiken alku ja ylläpitäjä tekee paljon hyvää.

 

 

 

 

Miten laulut syntyvät ?

Otsikon kysymykseen ”Miten laulut syntyvät” ei ole perimmäistä vastausta. Voin tietysti kertoa lauluntekoprosessista. Siitä kuinka teen lauluja. Ne syntyvät kohtaamisista ja tarinoista, jotka saattavat olla traagisia tai joissa on unelman kipinä. Eletty elämä on laulun raaka-aine, mutta jos haluaa tietää miten laulut perimmältään syntyvät niin on mysteerin edessä, jota ei voi selittää.

Koen että laulut ovat jo olemassa, ei niitä synnytetä. Ne ovat kuin marjat metsässä, siellä jossakin odottamassa poimijaansa. Pitää vain mennä metsään ja poimia ne. Tässä työssä voisi olla joskus ahkerampi kuin laiska isäntä. Senpä tähden joudun tilanteisiin jolloin otan marjakopan ja teen töitä. Näin kävi viimeksi viikko sitten, kun esikoiseni Kaktu vietti 30 vuotissyntymäpäiväjuhliaan.

Olin alustavasti luvannut tehdä hänelle synttärilaulun. Teinkin sen yhtenä iltana, mutta ennen juhlia huomasin laulun vielä olevan kesken. Otin kuitenkin kitaran juhliin kaiken varalta. Kun siellä sitten kaikkien tyrmistykseksi ilmoitin että laulan sen joskus myöhemmin kun se on valmis, alkoivat vieraat painostaa sanoen ”Ei kun laulat sen nyt, ei se mitään vaikka se on kesken.”

Lauluntekijän ja taiteilijan ei pidä esittää mitään keskeneräistä, aina täytyy pyrkiä täydellisyyteen 🙂 Mietin mitä teen tässä tukalassa tilanteessa. Luulin että Kaktu ei olisi edes odottanut minun laulavan, mutta nyt huomasin, että hän todellakin toivoi sitä.

Harmittelin että minulla ei ollut laulun sanoja mukana. Sitten muistin että olin kirjoittanut sitä alunperin IPadilleni. Löysin sieltä ensimmäisen alustavan version ja muokkasin sitä ruokailun aikana. Kaikkea aikaisemmin kirjoittamaani en kyennyt muistamaan, mutta niin siitä tulikin hyvä ja juhlien kohokohta. Tiedättehän, että juhlassa on aina se kännykällä kuvaaja. Esitys videoitiin  ja seuraavana päivänä se oli jo FB:ssä kavereiden kuunneltavana. Laulun voi kuunnella tästä linkistä. Se on synttärikuvien jälkeen sivun alalaidassa.

Kaktu oli laittanut yhden toiveen syntymäpäivälaululleen. Sen tulisi olla hauska. Hän nauroi koko laulun ajan 🙂 Hän on itse naurattaja keijun, ja merirosvon hahmossa. Tälläistä kyytiä hän sai pienenä.

Syntymäpäiväjuhien jälkeen ajattelin: Kuinka onneton olisinkaan jos en voisi tehdä lauluja Ne ovat niin oleellinen osa elämääni ja hyvinvointiani. Olen tästä lahjasta niin kiitollinen.

Eilen julkaisin pitkästä aikaa uutta musiikkiani. Singlen tulevalta parisuhdelevyltäni. Laitoin sen vuorokausi sitten nettiin ja nyt se on tavoittanut 11 320 henkilöä. Voit kuunnella sen tästä linkistä. Meet minne meet. Kävimäärä on yllättänyt ja tehnyt nöyrän kiitolliseksi teitä kohtaan. Kiitos !

Levyn musavideoiden tekemistä ja seiväshyppyä

Elokuun alussa aloitin painonhallinnan ja otin tavoitteeksi ensi kevään yleisurheilun EM -hallikilpailuihin mennessä pudottaa painoa 8-9 kiloa. Se tarkoittaa noin kilon pudotusta kuukaudessa. Elokuussa painoni oli  81,1 kiloa ja oheisesta kuvasta näet mikä oli tilanne tänä aaamuna kaksi ja puoli  kuukautta myöhemmin. Nyt painan 76,8 kg. eli paino on pudonnut 3,3, kiloa. Olen siis hieman edellä aikataulusta, mutta hyvä niin. Painoin jo pari viikkoa sitten saman verran ja nyt paino on vaihdellut 77- 78 kg. välillä.

Koskaan aikaisemmn en ole hypännyt seivästä niin paljon kuin tänä vuonna. Käyn keskimäärin kaksi kertaa viikkossa hyppäämässä ja treenit kestävät noin kaksi tuntia. Minulla on hyppykavereina Antti Kalliomäki, Juha Kokko ja Reima Oinaanoja. Kaikki minua vanhempia ja kokeneempia kehäkettuja,  joten saan hyvää valmennusta senioreilta. Vielä en ole päättänyt osallistumisesta EM-kisoihin, mutta eilinen hyppyharjoitus lupasi ainakin hyvää, sillä sain pitkästä aikaa hyppyjä täydellä vauhdilla, joka on minulla 14 askelta. Hyppykunto on vielä kuitenkin matala, jonkin verran yli kolme metriä. Marraskuun viimeisellä viikolla olisi tarkoitus testata kisoissa tuloskunto 🙂

Tämä syksy on ollut kiireinen sillä minulta ilmestyy ensi vuonna sooloalbumi pitkästä aikaa. Olen säveltänyt levyn biisit ja tehnyt sanoitukset 9 biisin osalta. Levyllä tulee olemaan 11 kappaletta ja sen nimi on Agape. Tuottajana on  lahjakas Mikko Kierikki. Lomaviikko menikin musavideoiden tekemisessä. Ensimmäinen sinkku nimeltä ”Olet parasta” ilmestyy parin viikon päästä. Teimme sen sateisessa Porvoossa viime tiistaina. Teen yhteensä kolme sinkkua ja niistä musavideot. Oheinen kuva on toisen sinkun kuvauksista ” Meet minne meet”. Kuvaajana on Ville Huuri ja näyttelijänä Kaarina Olin.

Lopuksi vielä pikku vinkki aamupalasta ja terveellisestä ruokavaliosta. Ravinnossa on kaksi käärmettä, ns. ässää, jotka vievät sinut ennekaikaiseen hautaan, mikäli et tunnista niitä. Ne ovat sokeri ja suola. Käyttämällä kohtuullisesti niitä pysyt terveenä. Niin yksinkertaista se on. Itse en lisää suolaa mihinkään ruokaan, koska sitä on muutenkin kaikissa ruoka-aineissa. Jos teen ruokaa maustan sen yrteillä. Pelkästään sokerin kulutuksen hillitsemisellä paino putoaa helpolla tavalla.

Oheisessa kuvassa näet tämän aamuisen annokseni.

Paistoin kaksi kananmunaa, johon ripottelin sipulijauhetta ja kaakaonibsejä. Paahdoin pannulla vaimoni valmistaman puolukkamantelileivän, joiden tummat reunat näkyvät kuvassa munakkaiden alta. Lautasen reunalla on tuorekurkkua, puolikas avokado ja venäläistä hapankaalia, juomana maitokahvi ilman sokeria. Tällä annoksella pärjää jo aika pitkään, ainakin siitä tuli kylläinen olo.

Oikein terveellistä lokakuuta hyvät lukijat ja kun seuraavan kerran teille kirjoitan saattaapi uusi sinkku jo soida radioissa tai sitten ei, mutta ainakin se soi ihmisten tietokoneissa.

Flunssa vaivaa eikä kilot paina

Tasan kuukausi sitten aloitin painonhallinnan. Silloin vaaka näytti 81,1 kg. Tänään lukemat olivat 77,5 kg. https://urly.fi/Om3

Ensimmäisen kahden viikon aikana paino tippui 1,6 kg ja seuraaavan kahden viikon aikana 1 kg. Yhteensä kuukaudessa painonpudotus 2,6 kg. Tämä on puolet enemmän kuin mikä oli tavoitteeni. On otettava huomioon, että alussa paino laskee nopeammin ja myöhemmin aleneminen on hitaampaa. Toinen näin nopeaan pudotukseen vaikuttava tekijä oli sairastuminen. Kirjoitan tätä viimeisenä sairaslomapäivänäni. Viikon olen sisällä parannellut flunssaani.

Valokuva Reija Kuparinen

Onko sinulla kokemuksia flunssan aikana lihomisesta? Jos on niin se on voinut johtua lohdutuskarkeista. Jos yllyt  syömään pelkästään suklaata ja juomaan limonadia normaalin ruuan lisäksi vain sen tähden että joskus pienenäkin sait tehdä niin, on lopputulos taattu. Kun tähän yhdistetään lähes täydellinen liikkumattomuus ei hyvä seuraa.

Nyt ruokavaliooni ei ole kuulunut karkkeja. Sokerin olen saanut lähinnä omenasta joita on mennyt ajoittain yksi päivässä. Sen lisäksi olen syönyt aika paljon raakaa lanttua ja porkkanaa, kanamunia ja iltapäivällä vain  yhden kotona valmistetun  pihvin.

Nyt ollaan aikataulussa sillä maaliskuun lopussa vaa’an pitäisi näyttää 72-73 Kg. Silloin on Madridissa yleisurheilun EM -kisat. En ole vielä varma osallistunko niihin. Se riippuu niin paljon minusta riippumattomista tekijöistä kuten työstä ja siitäkin, että minulta ilmestyy levy. EM -kisat ovat vain eräänlainen rajapyykki, johon mennessä aion olla hyvässä kunnossa ja  säilyttää sen myös kesän yli, jolloin voi tehdään hyviä tuloksia seiväshypyssä.

Minun ensisijainen tavoite seiväshyppääjänä ei niinkään ole saavuttaa arvokisamitaleja vaikka minulla on siihen kaikki edellytykset. Päätavoite on  pysyä niin hyvässä kunnossa, että pystyn ylipäätään hyppäämään taipuvalla seipäällä. Tiedän että jos elän vanhaksi jossain vaiheessa tulee se taitekohta, että seipäät on pantava lopullisesti pussiin. Minua kiinnostaa nähdä kuinka kauan pystyn harrastamaan näin vaativaa lajia. Harrastustukseni on kuin tappelua vanhuutta vastaan.

Tero Kuparinen Jouko Mäki-Lohiluoman 50 v. synttäreillä Tampereelta v. 2010. Valokuva anselmus.net

Kaverit joiden kanssa hyppään pari kertaa viikossa ovat seitenkymmppisiä. Seiväs edelleen taipuu ja kolme metriä ylittyy huikeasti, mutta onhan kyseessä kuitenkin olympiakisojen hopeamitalisti ja päällikkö. Kovan luokan karjuja!

Oluella ja täytekakulla

Syksy lähestyy lämpimissä keleissä ja kohta tulevat pimenevät syysillat. Kun viimeksi kirjoitin aloitin painonhallinan. Oheisesta kuvasta näet minkä verran painoni on laskenut. Hieman hämärä kuva mutta vaaka näyttää 78,5 kun se kaksi viikkoa sitten näytti 80,1 eli pudotusta 1,6,kg. Voisin laittaa jatkossa puntarikuvan kahden viikon välein. Ehkä se ei teidän kannalta ole kovin kiinnostava aihe, mutta itse ainakin saan tästä motivaatiota ja pääsen paremmin asettamaani noin 10 kg tavoitteeseen.

Nyt kerron kuinka kahdessa viikossa paino tippuu 1,6 kiloa. Viikonloppuna söin hautajaisissa täytekakkua ja vieraillessani ihmisten kotona en kieltäytynyt pullasta. Aivan poikkeuksellista oli se, että käytin leivän päällä voita, jota en ole tehnyt vuosikymmeniin. Ensimmäistä kertaa tosin söin tattarileipää Antti Kalliomäen kehotuksesta. Tuskin se on kuitenkaan syy keventymiseen. Mitä muuta sellaista tein jota en ole aikaisemmin tehnyt ? Esimieheni kanssa käytiin kehityskeskustelu kävellen. Viikonloppuna join peräti 4 tölkillistä olutta. Se on minulle paljon.

Aloin käyttää julkista liikennettä. Kun vapaapäivä koitti, jätin auton Toijalaan. Ostin sarjakortin junaan ja viikottaisiin seiväshyppytreeneihin ajoinkin polkupyörällä Tikkurilasta Myllypuroon asti. Polkemiseen kului noin 50 minuuttia ja saman verran takaisin kahden tunnin treenin jälkeen. Tämä ei ole hyvä idea seiväshypyn kannalta sillä polkeminen jumittaa jalat niin että ei jaksa kunnolla hypätä, mutta en aio tehdä näin kovin kauan, ainoastaan muutaman kerran.

Tänään ja eilen söin suklaata ja jäätelöä. Huomaat että olen tehnyt paljon asioita jotka eivät laske painoa, silti niin on käynyt. Mielenkiintoista.

Turha on etsiä syytä painon painon pudotukseen. Eikä minun tarvitse sitä tietää. Tärkeintä on, että pääsen tavoitteeseeni. Siihen ei ole poppakonstia. Pudotuksen kaava on yksinkertainen. Siihen tarvitsee vain plus ja miinus laskun osaaamisen. Kun ihminen kuluttaa                                                                                              enemmän kuin syö niin hän laihtuu.

Ruokailun tapakulttuurin muutos

Kaksi ensimmäistä blogiani ovat käsitelleet ekologista hyvinvointia. Tällä kertaa kirjoitan hyvinvoinnista joka liittyy liikuntaan ja painonhallintaan. Olen huomannut että voin pahoin jos en liiku riittävästi. Pahonvointi ja erityisesti väsymys lisääntyvät myös holtittoman ruokavalion vuoksi. Tiedän kuinka tulisi syödä, jotta ravinnossa ei olisi liikaa väsyttäviä ja lihottavia hiilihydraatteja. Se on kuitenkin vaikeaa erityisesti työni vuoksi. Pappina minut kutsutaan joka viikonloppu herkullisten juhlapöydän antimien ääreen, joiden valmistamisessa ei ole säästelty sokeria ja suolaa. Kakkua ja rasvaisia leivoksia on tarjolla joka juhlassa, niin kuin myös majoneesilla täytettyä voileipäkakkua. On lähes mahdotonta kieltäytyä. Se saattaisi aiheuttaa isännässä pahaa mieltä. Johonkin pitää raja silti vetää ja joskus voi myös kohteliaasti kieltäytyä vaikkapa paastoon tai kilpailukauteen vedoten. Helppoa se kuitenkaan ole.

Vaaka kertoo karun totuuden siitä kuinka hyvin juhlien herkut ovat maistuneet. Paino on noussut viitisen kiloa. Ylipainoa ei ole kuin noin kolme kiloa, mutta minulle se on liikaa urheiluharrastukseni vuoksi. Hyppään seivästä ja siinä ei liikakiloista ole hyötyä. Niinpä olen ottanut tavoitteekseni pysyvän 5-10 kilon pudotuksen. Aloitin painonhallinnan eilen. Vaaka näytti silloin 80,1 kg aamulla. Kuvassa on tämän päivän iltapaino 81,3, kg iPad kädessä. Tavoitteeni on painaa enintään 74 kiloa ensi vuoden maaliskuun 19 päivä jolloin Madridissa hypätään EM-kisojen seiväsfinaali. Haluan, että painoni liikkuisi pysyvästi 70 – 73 kilon välillä aikaisemman 77 – 80 sijasta ensi vuoden aikana.

Tiedän kuinka tähän päästään. Olen aikaisemminkin pudottanut 10 kiloa. Viimeksi Lahden MM-kisoihin, jolloin painoin ainoastaan 68 kiloa.  Oheinen käsillä kävelykuva on niiltä ajoilta vuodelta 2009. Silloin pudotin vuoden aikana joka kuukausi yhden kilon. Oli kevyt olo kävellä käsillään ja hypätä seivästä. Sanotaan, että hidas painon pudotus on viisaampaa sen tähden, että kilot eivät silloin tule yhtä nopeasti takaisin. Minulle ne kuitenkin tulivat, joten en tiedä pitäneekö paikkansa.

Voin kertoa blogissani elämäntapamuutoksestani. Siitä kuinka painoa voi pudottaa ilman kyyneliä ja luopumista. Paino putoaa silloin kun kuluttaa enemmän kuin syö, joten kaava on erittäin yksinkertainen. En usko laihduttamiseen. Siitä ei ole kyse. On kysymys painonhallinnasta ja terveistä elämäntavoista. Hyvin yksinkertaisilla ruokatottumusten muutoksilla paino laskee merkittävästi niin, että ei tarvitse nähdä edes nälkää. Itseasiassa painon pudottaminen on helppoa, kun on oikea asenne ja kieltäytyy syömästä niitä  ruokia jotka lihottavat. Valitsemalla terveellisemmän vaihtoehdon voi löytää uusia makuelämyksiä. Ne ruuat joihin olemme itsemme totuttaneet eivät ole kaikkein parhaita ruokia edes makunsa puolesta, vaan uudet ruuat antavat parhaimmat maut kun niihin tottuu. Kysymys on siis paljolti tapakulttuurista.

Kilpaileminen bruttokansantuotteella aiheutti ympäristökriisin

Toisen maailmansodan jälkeen kehitettiin mittari, jonka tarkoituksena oli palvella lähinnä teollisuutta. Mittari kertoi kuinka paljon kukin maa tuotti ja kulutti. Summa laskettiin Yhdysvaltain dollareissa niin että voitiin verrata, mikä maa pärjää parhaiten. Missä hyvinvointi on korkeimmalla tasolla ja mitkä maat sen sijaan rämpivät pohjamudissa. 

Mittarille annettiin nimeksi BKT (Gross Domestic Product) Sitä pidettiin hyvinvoinninmittarina liian kauan. Vielä tänäänkin jotkut vannovat BKT:n nimeen, vaikka se kuvaa enemmän maapallon  pahoinvointia kuin hyvinvointia.

BKT:n voi laskea kolmella eri tavalla, toimialojen tuotantona, palkkoina ja veroina sekä loppukäyttönä, joista viimeisin on kenties markkinoiden yleisin tapa. Kaava on hyvin yksinkertainen. Julkisen ja yksityinen sektorin kulutukseen lisätään pääoman muodostuminen ja vienti, tästä summasta vähennetään tuonti ja lopputuloksena on maan bruttokansantuote. Mittarin mukaan hyvinvointi kasvaa sitä enemmän, mitä enemmän me käytämme maapallon voimavaroja. Mikä ei tietenkään ole totta. BKT kannusti kansakuntia vuosikymmeniä kulutuksen loputtomaan oravanpyörään, jonka sietokyvyn äärirajoilla nyt olemme.

Talouteemme vaikuttaa edelleen teollistumisen alkuvaiheissa 1870 luvun alussa syntynyt uusklassillinen talousteoria, jonka mukaan ihmisen tarpeet ohjaavat taloutta. Ne ovat kuin pohjaton kaivo. Niille ei näy loppua. Mies, joka kehitti ”Näkymättömän käden teorian” Adam Smith julkaisi vuonna 1876 kirjan Kansakuntien varallisuus. Sen mukaan ihmisen ahneus muuttuu hyväksytyksi talouden ponnahduslaudaksi. Kansantalouden isänä pidetty skotlantilainen tuki vapaata markkinoiden kilpailua ja alati laajenevaa talouden kasvua, jossa hyvinvointi nähtiin materiaalisen kulutuksen kasvattamisena. Hyvin ymmärrettävää 1800 luvun lopussa mutta ei enää tänään.

Kultturimme filosofit olivat fiksumpia. Aristoteleen (384-322 eaa.) mukaan rikkauksien kokoaminen ei ollut hyvää elämää. Hänen mielestään köyhyys vähenee vain vaalimalla kohtuutta ja tasa-arvoa. Platon pysyi oppi-isänsä kanssa samoilla linjoilla kun määritteli, että kukaan ei saisi olla köyhintä neljä kertaa rikkaampi. Suomessa tämä suhde oli vielä 1990 luvun lamaan asti aika hyvä kun kerroin oli 4,5. Sen jälkeen tuloerot ovat kasvaneet ja nyt kerroin on jo yli kuuden.

Perinteinen talous on nähnyt asian toisin. Sen mukaan mahdollisimman nopea talouskasvu poistaa sosiaaliset ongelmat ja ympäristöongelmat. Jälkiteollisella aikakaudella tämä ei kuitenkaan enää pidä paikkansa. Tavaroiden tuottaminen ylirasittaa ekosysteemiä ja haittavaikutusten määrä kasvaa nopeammin kuin hyödykkeiden arvo. Globaali talousjärjestelmä kuluttaa yli maapallon ekologisen kantokyvyn. YK:n kehitysohjelman UNDP:n vuonna 2011 antaman raportin mukaan ihmiskunnan vaikutus ekosysteemiin oli 6000 miljardia dollaria joka oli 11 % maapallon BKT:stä. Yritykset käyttävät ilmaiseksi maapallon tuotteita. Jos sama meno jatkuu kasvaa maapallon riisto 28600 miljardin dollarin vuosivauhdilla niin, että vuonna 2050 lähes viidesosa maapallon BKT:sta kuluisi maapallon tuhoamiseen. Markkinatalouteen perustuva järjestelmä on tullut tiensä päähän. Ellei muutosta tapahdu katoavat elinolosuhteet maapallolta.

Mitä tilalle ? Voidaanko vielä jotain korjata ? Pysäyttää sukupuuttoonkuolemisen aalto, estää jätemannerten syntyminen ja napajäätiköiden sulaminen. Kykenemmekö luomaan talousjärjestelmän, joka perustuu kohtuuteen eikä siihen, että joka vuoden myyntibudjetti pitää olla edellistä vuotta suurempi. Onko vieläkin jäljellä niitä, jotka tulkisevat hyvinvointia BKT:n kautta ja pahimillaan kilpailevat sillä muiden kanssa ?

BKT:n tilalle on kehitetty mittareita, joissa huomioidaan laajemmin ihmiskunnan hyvinvointi. Niistä tunnetuimmat ovat GPI ja ISEW. En tässä blogissa käsittele niitä vaan keskityn lopuksi muutamalla sanalla pohtimaan sitä, mitä voimme tehdä ettei pahoinvointi saa valtaa, vaan todellinen hyvinvointi lisääntyy globaalisti. En usko että mikään järjestelmä pelastaa maailmaa vaan sen teemme me, meidän valintamme ja tekomme.

Avainsana on antaminen. Yksinkertaista. Jos kerran riistäminen tuhoaa maailman niin antaminen parantaa sen. Antaminen luo hyvinvointia. Tavaroita voi kierrättää. Yritykset eivät pidä siitä, mutta miksi firman tulos pitää olla aina edellistä vuotta suurempi ? Voisiko joku perustella tämän yleisen oletuksen.

Totta kai uusien yritysten pitää saada kasvattaa liikevaihtoaan kunnes pärjäävät alalla, mutta jos alalla aikaisemmin olleet eivät saa sitä tehdä, niin silloinhan joku ajaa heidän ohitseen ja he menettävät hallitsevan markkina-asemansa, ja joutuvat häviölle. Näin kohtaamme markkinatalouden keskeisimmän ongelman nimeltä kilpailu.

Ehkä siis antaminen on liian naivi ideologia ratkaista ongelma, mutta se voisi olla pohja, jonka päälle tulevaisuus rakentuu, alusta johon kootaan ne tekijät, joita ilman maailma ei voi enää olla olemassa. Sen huoneen taulu voisi kuulua: Antaja on onnellisempi kuin ottaja. Tulevaisuuden yhteiskunnan hyvinvointi riippuu meidän kyvystä antaa. Tälle antamisen alustalle voisimme kerätä tekijöitä joita ilman emme selviä.  Ensimmäisenä laittaisin sille kohtuullisuuden.

Kohtuullisuus. Mitä se on ? Onko kohtuullisuus sama asia yrityksen johtajalle joka nostaa miljoonien osinkotulot kuin kassatyöntekijälle, joka saa ensimmäisen tilinsä ja iloissaan tuhlaa sen, koska hänellä on rutkasti rahaa ? Mitä mieltä olet ?

Ilman kohtuullisuutta ei ole tasa-arvoa. Tärkeintä on tyytyä siihen mitä omistaa. Jos minulla on liikaa, yli kohtuuden, annan yli menevän osan niille jotka tarvitsevat. Mitä suhteellisuuden tajuisempi käsitykseni kohtuullisuudesta on, sitä enemmän toisetkin saavat. Silloin kaikki hyötyvät ja ympäristöni voi hyvin.

 

 

Lähde: Kestävän hyvinvoinnin mittaamisen vaihtoehdot, Jukka Hoffrén, 2011